Urbaanipyöräilijöiden eli fiksihipsterien nuorisojaosto on ennättänyt elämänvaiheeseen, jossa ei enää vain kritisoida setien meininkiä, vaan tehdään lisäksi omaa. Niinpä sana kiiri kautta internetin, että Vanhankaupunginlahdella ajetaan helppoa krossia lyhyesti.
Minun kaltaiseni kilpasetä ei voi vastustaa tällaista haastetta. Pakko oli näpertää työmatkapyörä eli kännifiksi eli setähybridi kisakuntoon. Kasvatin takaratasta piikillä, lainasin Pickenflickistä hiposteluetukiekon ja vaihdoin taakse karkeampaa kumia, että reisieni teräksinen voima välittyisi sateen liukastamaan kesantopeltoon.
Brakeless tietty, ja raiseri, koska olinhan fiksihipsterijuurillani.
Sitten vain paikan päälle toteamaan, että tulevaisuus on turvattu. Paljon tyhmäpyöräilijöitä virne naamalla mutapellon laidalla.
Iskin paukusta kärkeen ja ajoin pari ensimmäistä kierrosta poikkeuksellisen täysii, koska puolen tunnin kokonaisrypistyksessä ei kannata pohtia tulevaisia aikoja. Lavean ratamerkinnän ansiosta mutamutkat pystyi loiventamaan fiksiyhteensopiviksi, mutta ei se rata helppo ollut. Koko ajan piti pitää veto päällä, ja enin aika kului putkelta kiihdyttäessä. Muutama matala jänöhyppyestekin piti kolistella läpi kaoottisella fiksityylillä.
Tuloksena voitto, palkintona kaksi kiloa kuraa pyörässä, hyvä mieli ja polkupyöräliike Velobian lahjoittamat Challengen hipokumit. Oikeasti voitin avo-Grifot, mutta vaihdoin kakkosen kanssa päikseen avo-Grifo XS:iin. Ne sopivat soranjauhamiseen, kun taas oikeassa krossissa käytän lähikaupan tubelesseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti