Lähdettiin Emilian kanssa tekemään kisavauhtisia kierroksia Kivikon radalle. Kyllä me tiesimme että alkaa sataa. Oli kuoritakit pöksyjen sisässä ja kaikki.
Mutta ei helvetti miten sitten satoikin.
Kun vettä kaadetaan saavista niskaan, semiteknisestä kalliotykittelystä tulee säälittävää räpistelyä. Etenkin jos on silmälasit. Sykettä on vaikea saada ylös.
Pystyimme kuitenkin perustelemaan kierrokset vanhalla konstillani. Uskottelin, että nämä ovat niitä kilsoja, mitä muut eivät aja.
En ole häävi treenaaja, mutta paskakelissä osaan ajaa. Samoin Emilia. Saa tulla aika erikoinen sääilmiö kisassa, että meitä alkaa vituttaa. Joskus siitä on hyötyä, ainakin itseluottamuksen myötä.
Enimmäkseen niistä kilsoista mitä muut ei aja on silti haittaa. Muuten muut ajaisivat nekin kilsat. Paskakeli kuluttaa pyörää ja kuskia, eikä harjoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti