torstai 28. kesäkuuta 2018

Niin mihinkäs minä menen?

Viime vuonna tuli maastopyörävaellettua pehmeitä, olemattomia, märkiä ja tuttuja polkuja, niin ajattelin lähteä tänä kesänä kivisille ja tuntemattomille urille. Mieli tekee nähdä kunnon vuoria, mutta myös Jäämeri, Kobmajoki ja vanhat kunnon Haltin tienoot. Norgeskart.no auttoi suunnittelussa - siellä on kivat ilmakuvat, joista näkee maastoa ja uria enemmän kuin kartoista.

Ideana Haltin kierto vähän isommasti. Kilsoja tulee reilut kolmesataa, mutta osa on asvalttia ja osa hiekkatietä. Polutonta pätkää ei ole kuin yksi jyrkkä vuorenrinne alas kuruun...

Hommahan alkaa perinteisin menoin yöjunalla ja aamubussilla kohti Kilpparia, mutta Peerassa pois. Keinovuopiosta hyvää uraa Pältsastuganille, harjupolkua pitkin Gappohyttalle ja hyvää uraa alas Signaldaleniin. Vuonon perukassa Storfjordissa kauppa, sitten siirtymä Kitdaleniin. Kova nousu Norddaleniin ja Gaskasuorggigaisin itäpuolelta Govdajavrille ja sitten alas E8-tielle Skibotndaleniin. Tämä pätkä kunnon uraa, mutta korkeutta melkein tonni.

Skibotndalenista tosi jyrkkä ja pitkä ylämäki Favrosvarrin satulaan, 1200 m, onneksi hyvää uraa. Jatkuu alas koilliseen sähkölinjan huoltoväylänä, mutta jyrkkä rinne alas Manndaleniin on poluton.

Pohjalta taas tiesiirtymä Jäämeren rantaan ja itään Birtavarreen kauppaan. Sieltä on kaksi vaihtoehtoa riippuen matkan etenemisestä: pidemmästi tunturien yli sähkölinjan alla Stuora Njuorjojavrin kautta Reisadaleniin, koska siellä jäi viimeksi käymättä, vähän tutkimusmatkailua laakson pohjalla ja sieltä vasta Kalottireittiä Kobmajoelle. Tai lyhyemmästi soratietä kaakkoon Guolasjavrille. Hyviä uria tarjolla, ja muutama paikallisten suosittelema traili, jotka ajattelin ajaa ilman kuormaa.

Homma jatkuu Kalottireitin lähellä menevää uraa Suomen rajalle Kobmajoelle. Voisi käydä ilman kuormaa tsekkaamassa Valtijoen ja Kiinanmuurin, kun se viimeksi jäi. Kobmalta en viitsi ajaa Kalottireittiä länteen, koska se on niin huono polku. Poromiesten isompi ura Pitsusjärvelle kulkee vähän pohjoisempana, sitä siis.

Ja lopuksi Meekonvaaran ympäri, Meekonjärvi, Kuonjarjohka, Saarijärvi, siis normaali Haltin reitti Kilpisjärvelle ja bussiin. Loppupätkä on kivinen, mutta ehkä se menee, kun otan 130 mm täpärin tällä kertaa.

Retken toiseksi parasta aikaa tämä suunnittelu, kun kilsat on lyhyitä, mäet loivia eikä palele. Tätä reissua olen suunnitellut marraskuusta asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti