Kuten jo maaliskuussa kerroin, tänä kesänä pyöräilen ammatikseni. Tai siis roudaan kansanmuusikkopuolisoni Emilian viuluja pyöräperäkärryssä ympäri Suomen musiikkifestivaaleja kolme tuhatta kilometriä apurahalla. Tarkoitus on myös spiikkailla vähän ja jopa soittaa viulua malliksi siitä, miten kansanmusiikkia ei soiteta.
En usko että teitä vittuakaan kiinnostaa hiilidioksidipäästötön kansanmusiikkikiertue polkupyöräillen. Mutta että saisin pyöräilijöiden klikkauksia tuonne kiertueblogin puolelle, siirrän fillarointiin liittyvät tekstinpätkät sinne. Kiusa se on pienikin kiusa molemmille lukijoilleni, hähhää.
Uusin varusteraportti koskee runkojen jäykkyyttä peräkärrynvedossa.
Eilen ajettiin Lohjalle ja takaisin. Huomenna ajetaan Kimonkylään Lapinjärvelle. Kiertueen pääsivulta löytyy linkit konsertteihin ja karttaan.
Joskus ajettiin pyörillä melkosta vauhtia alas Lukonmäkeä. Sinulla oli viulu pyörän sarvessa. Sinusta(kin) oli jo silloin helppo uskoa, että teekkarius ei ollut sitä, mitä halusit. Mutta että sinut löytää Luostarinpuutarhasta ja kilpapyörän selästä, se oli yllätys. t. Ella (ope ja 6 lapsen äiti)
VastaaPoista