Pääsiäislauantaina olin vetämässä vielä yhtä ylä-peekoota, kun harhauduin krossarilla Mörköpolulle. Se on hieno polku Suolahdessa, mutta nyt se oli lumiröykkelikköä. PLIKS sanoi pinna katketessaan. SIHH sanoi ilma poistuessaan pinnan repimän tubeless-teipin aukosta.
Samalla katkesi kamelin selkä ja poistui motivaatio. Väsymys sai kiinni, koska ajoin liian hiljaa. Nilkutin anoppilaan, laitoin pyörän pysyvän oloisesti seinää vasten ja suuntasin yläkertaan suihkuun. Portaissa jalat olivat lyijyä.
Okei. Takana pari päivää lenkkeilyä liian kylmässä ja liian nuhaisena. Sitä ennen lämmittelemätön pakkastempo nuhaisena. Sitä ennen huonot palauttelut Mallorcan-leiriltä. Sitä ennen se leiri. Sitä ennen tehoiltaan melko kovaa treeniä. Sitä ennen flunssa. Sitä ennen Mallorcan-leiri. Ja niin edelleen.
Nyt sitten huilitaan, kunnes tieteellinen porras-indikaattori sanoo, että taas saa mennä.
Täytyy olla tyytyväinen, että olen pystynyt kuljettamaan polkupyörää niin paljon, että väsyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti