Minulle tuntemattomasta syystä ajolieska polttaa taas kuumana persauksia. Se tarkoittaa että olen ryhtynyt harjoittelemaan. Olisi kiva noudattaa jotain fysiologisesti perusteltua ohjelmaa, mutta paskan vitut, tässä elämänvaiheessa ei pysty. Niinpä puoskaroin itseäni kauhella kompromissiohjelmalla, jonka periaatteet ovat:
1. Treenaa aina kun mahdollista
Tämä tarkoittaa, että joudun ajamaan trainerilla. Voi vittu miten olenkaan ajanut trainerilla. Tällä hetkellä hoidan poikaa neljä tai viisi päivää viikosta, ja voin ajaa traineria kun hän nukkuu - usein aamupäivästä tunnin ja joskus myöhäisiltapäivästä tunnin. Jos trainerroadin fileissä näkyy kuoppa, se tarkoittaa että poika heräsi. Jos trainerroadissa näkyy kaksi harjoitusta peräkkäin, se tarkoittaa että poika nukkui pidempään kuin luulin.
Lisäksi voin ajaa ulkona iltayhdeksän jälkeen, jos puoliso ei ole väsynyt, sekä sunnuntaiaamuisin pari tuntia. Sillä määrällä ajokädet ja keskikroppa eivät kehity, tuskin edes pysyvät yllä. Ja ne ilta-ajot klo 21-23 ovat kyllä synkkiä.
Mihinkään suunnitelmallisuuteen ei ole mahdollisuuksia. Treeni voi peruuntua koska tahansa, ja joskus voi avautua mahdollisuus.
2. Aja tehoa
Koska en ehdi ajaa peruskuntoa edes sweetspotilla, ajan kynnystä ja VO2maxia, höystettynä matalan kadenssin voimarunttauksella. Niissä minulla onkin ollut tekemistä, mutta kehitys tyssää nopeasti, kun moottori ei koskaan hyrrää rauhassa. Ei voi mitään, pudotaan taas marttakisojen toisella kierroksella.
Ajan peruskuntoa kun ehdin. Viimeksi marras-joulukuun vaihteessa Mallorcalla, seuraavan kerran maaliskuun lopulla. Yritän pitää rasva-aineenvaihdunnan toiminnassa ajamalla ilman hiilareita, mutta eipä niitä tunnissa tarvitsekaan.
3.
En lepää suunnitellusti. Lepään silloin kun en voi ajaa. Onneksi niitä päiviä ja kausia on vittu tarpeeksi. On töitä ja on flunssaa. Lisäksi ajolieska on tällä hetkellä sen verran kuuma, että se palaa nopeasti loppuun. Niin on ennenkin käynyt. Sitten levätään.
4. Ei tukiharjoitteita
Olisi kiva venytellä ja käydä kuntosalilla ja uida ja juosta ja hiihtää sekä tukiharjoitteluksi että huvin vuoksi, mutta pyörällä ajon kannalta on fiksumpi ajaa pyörällä. Jos poika on hereillä, voin käydä kuntosalilla, mutta se haittaa pyöräilyä, koska en osaa tehdä siellä mitään järkevää.
Näilläkin eväillä ftp on noussut ja paino laskenut. Alussa on helppoa.
Olisit ajanut tähänkin itkuvirteen menneen ajan.
VastaaPoistaHyväksy tosiasiat ja reenaa. Et oo ainoo kisakuski jolla on muutakin elämää. Todennäköisesti se pyörä kulkee vaan entistä kovempaa ensi kesänä kun ne ajanhukkalenkit ei ole tukkimassa treenipäiväkirjaa ja saa taas katella Eskolan painuvan horisonttiin.
Sori en voinut heti vastata kun näppis putos ketjujen väliin. Olet Pontus ihan naulan kannassa. Teksti oli tavallistakin ankeampi länkytys. En peitä jälkiäni mutta editoin alkuun omistuksen, joka siloittaa tekstin kontekstia.
VastaaPoistaKiitos!
(En muuten ole ikinä ajanut ajanhukkalenkkejä, olen vain kruisaillut mielikseni pyörällä ;-) )
Naulan kannassa ollaan, mutta kukahan siihen osuu.
PoistaItellä ollut tuuria että poika vetänyt aina niitä 2 tunnin päikkäreitä. Päikkärilenkki on siis se kaksi tuntia.
Kyllä tuolla on saanut perusvauhtia kerättyä, mutta ajokädet siinä kuihtuu eli totuuden siemen sulla on omienkin kokemusten perusteella.
Mä kokeilin kans tuota päiväunien aikana trainerilla ajoa. Silloin kun päädyin trainerilla ajamaan niin päiväunet olivat yleensä normaalia lyhyemmät tai keskeytyivät noin 10 kertaa välissä. Normaalitilanteessa unta kyllä riitti :) Mutta oppi ainakin käyttämään ajan tehokkaasti treenaamiseen, jos sitä halusi tehdä.
VastaaPoista