maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tuscany trail

Satuin menemään oikean naisen kanssa naimisiin, joten pääsin polkupyöräilyhäämatkalle. Kohteeksi valikoitui Tuscany trail, koska näin tämän videon:

Tuscany Trail || unsupported bicycle adventure || from Martino Vincenzi on Vimeo.

Oikeasti Tuscany trail on bikepacking-brevet-tapahtuma eikä matkailureitti. Järjestäjä antaa GPS-jäljen vain maksaville osallistujille. Pienellä googlettelulla sain häkättyä jäljen täältä. Kyseinen jälki on täysin luotettava, onneksi.

Ilman GPS-jälkeä reittiä olisi vaikea seurata, koska se puikkelehtii peltoteillä, kärrypoluilla ja keskiaikaisissa sokkelokeskustoissa.

Koko reitillä on mittaa yli 600 km. Ajoimme siitä reilut 400 km eli Firenzestä Orbetelloon. Koska olimme häämatkalla, emme kiusanneet itseämme, vaan kruisimme 50-95 km päivämatkoja. Matkatavaroina oli ajo- ja kaupunkivaatteet ja luottokortit.

Lounaaksi söimme yleensä pastaa jossain pikkukaupungissa. Yösijan ja puolihoidon olin varannut agriturismoista, joita reitin varrella on paljon ja erilaisia. Suosittelen niitä kaikkia.

Toscanalaista palautumisjuomaa häämatkalla. Toimi!

Näköala ensimmäisen agriturismon aamiaispöydästä.

Pystyjyrkkiä soratienousuja. 32-36 meinasi välillä loppua kesken.

Yeti palvelee. Näköala tyypillinen, kauneus melkein turrutti.

Puut tekivät lehteä. Tällaisia pikkuteitä riitti loputtomiin.

Reitti kiersi Toscanan kaikki pittoreskeimmät kaupungit.
Ja kaikki ne ovat pitkän asvalttinousun päällä.

Niin. Turruttavan kaunista, koko ajan.

Tällaisia keskustoja. Tämä lienee Radicofani noin 800 m korkeudessa.
Näitä polkuja ei löytäisi ilman paikallisen pyörägurun luomaa GPS-jälkeä.
Pitiglianon kaupungin liepeillä asuttiin ennen tuftikiveen kaivetuissa luolissa.

Pitiglianon profiilia.

Argentarion vuorta kiertäessä Välimeri näkyi koko ajan, ja nousuja riitti.

Kaikkiaan reitti ja koko matka oli täydellisen käsittämättömän upea. Kulttuurihistoriaa, ruokaa, maisemaa, viiniä, ylämäkiä, kaikkea.

Jos alkoi kiinnostaa, niin siitä vaan! Ideaalipyörä olisi varmaan täysjäykkä ja kevyt 29er rullaavilla kaksituumaisilla kumeilla. Kyllä tuon krossarillakin ajaisi, koska varsinaista singletrackiä oli vain muutama kilometri, mutta peltotiet ovat huomattavan karkeita ja jyrkkiä. Kevyet välitykset ovat välttämättömät, koska minunkin kunnollani 32-36 teki välillä tiukkaa.

Varusteina tavaratelineet ja laukut eivät ehkä toimisi kovin hyvin, sellaista rytyytystä pyörä joutuu kestämään. Bikepacking-pussukat ovat varmempi valinta. Tavaraa ei sitä paitsi tarvitse paljon, eikä sitä edes jaksaisi kiskoa pitkin Toscanan kumpuja.

5 kommenttia:

  1. Onnea avioitumisen johdosta! Ja mukava päästä taas lukemaan uutta tekstiä pitkän tauon jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Minkälaista kumia ja välitystä suosittelet krossariin kyseiselle pätkälle? (1x10 ja päälle 40millinen kumi ok)

    Hieman sama suunnitteilla, mutta alustavasti koko 600km ja yöpyminen teltassa kulujen minimoimiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita niin iso kumi kuin viitsit. Joku hyvin rullaava kaksituumainen tubelessina saattaisi olla optimi. Ja laita niin kevyt väli kuin viitsit. Itsellä siis 32 - 11-36 loppui töppyröissä kesken. Eli maastokampeen joudut ehkä ryhtymään. Kompaktikampeen menee 34 mutta en tiedä löytyykö NW:nä.

      Poista
    2. Ai katsos tämä aiempikin tuli tänne, eli kumiksi siis niin isoa kuin mahtuu, eli ehkä just joku kapeahko kaksituumainen. Ehdotuksia?
      Wolf toothilla näytti olevan 34t NW:tä (110bcd), mutta muut ei vissiin tee niin pientä tuolla jaolla.

      Maastokampi joo tietenkin aina vaihtoehto, mutta mutta..Ei viitsisi tuon takia niitä hankkia. Laitetaan nyt pohdintaan tämäkin.

      Poista
    3. Joo mulla on valvonta päällä ettei botit mellasta.

      Oman kaapin kumeista laittaisin Schwalbe Thunder Burtit snakeskinillä. Siellä on terävääkin murkulaa aika paljon. Tuo lenkki meni Rocket Roneilla kun ei ollut kiirus ja otin varman päälle.

      Välitys riippuu tietty kuormasta ja jaloista. Ne pahimmat nöyryyttävät mäentöppyrät on hyvin lyhyitä joten tunkatakin voi, jos pää kestää. Mutta joka kaupunkiin pitää nousta kunnon asvalttinousu. Itsehän jouduin tunkkauspuuhiin 32-36:lla vaikka oikeesti yritin.

      Poista